Elämältä kaiken sain jne... Mulle on iskeny noi Houkutus-kirjat tosi lujaa. Ensin ne kuulosti ihan surkeilta, mut mun kaveri sai mut houkuteltuu kattomaan sen leffan. No meikäläinenhän ihastu siihen ihan hulluna, ja ryntäsinki kauppaan ostamaan ne kaikki kirjat.
Ny oon päässy jo Epäilyksen puoleenväliin, ja palan koko ajan halusta lukea lisää. Huomenna tosin olis kokeita ja pari esseetäki pitäis saada valmiiks, mutta saa ny nähä. Voi olla et unohtuu vahingossa ne esseet ainaki...
Sen Uusikuun luin yhessä iltapäivässä/illassa. Tosin yö meni pitkäks mutta silti. Ja Houkutuskin todella tempas mukaansa vaikka tarinan jo tunsinkin. Ne kirjat on rehellisesti sanoen vieny mun sydämen. Kyllä mulleki kelpais tosi komee vampyyripoikaystävä. Olis se aika hianoo. Välillä ketuttaa nii vietävästi ku tajuaaki elävänsä täs todellisessa maailmassa kaikkine päätöksinee ja ongelminee.
Kai se elämä jotai antaaki ku kerran ottaa...
Kaunis päivä tänään. Aurinko paistaa ja elämä hymyilee. Hymyiliski.
Se on kauheeta ku on sellasia angstipäiviä, kun kaikki menee huonosti ja mistään ei tuu mitään.
Oon kyllä sitä mieltä, et enimmäkseen se, et jonain päivänä kaikki menee huonosti, on tuolla korvien välissä. Kun joku ei onnistu, mieli on maassa koko loppupäivän ja sit mikään muukaan ei kiinnosta. Ja sitten on angst.
Tosin ei sille mitään ite voi, jos ei huvita ni si ei huvita. Jos ei kiinnosta ni si ei kiinnosta. Nii se maailma makaa. Paistaa se päivä joskus risukasaanki, vaikkei sitä ehkä ihan heti uskoiskaa.
Tää muuten oikeesti piristää päivää tää kirjottaminen!
Kävin Afrikassa joululomalla. Egypti oli upee paikka, tosi kaunis. Kaipaan sinne uudestaan.
Mietin vaan, että afrikkalaiset (tai egyptiläiset, miten vaan) ei ollu kauheen innolla ottamassa meitä suomalaisia vastaan. Ensin lentoasemalla laukut oli kadonnu johonki, onneks muutaman tunnin jankuttamisen jälkeen saatiin ne vihdoin. Lentoasema ei tosin pahoitellu mokaansa lainkaan.
Sitten kun vihdoin päästiin hotellille, meille ilmotettiin että osa varatuista huoneista oli jo annetty pois, kun meitä ei ollu näkyny eikä kuulunu. Paha vaan, että kellään ei sattunu oleen hotellin numeroa kännykässä ylhäällä, eikä meitä päästetty asemallakaa soittamaan sen matkalaukkuepisodin takia. No sitten pienen souvaamisen jälkeen saatiin kaikille huoneet ja jokainen pääsi vaihtamaan vaatteet illan ravintolareissua varten.
No tää ravintolareissu se vasta farssi oliki. Käytiin varmaan miljoonassa ravintolassa ennen ku "täytettiin pukukoodi". Ilmeisesti se oli joku juhla-/konferenssiviikonloppu ja piti olla hienot vaatteet. Ja meidän vaatteet ei sitten ollu. No sitten ku vihdoin löydettiin paikka johon päästiin ja mahduttiin, nii eikös tarjoilija ilmottanu että ruoka on loppu, toimituksissa ollu jotain vikaa. Ei kun ylös ja uutta etsimään. Päädyttiin sitten ihan vaan McDonald'siin sinä iltana, eikä muuten ihan vastannu mun käsitystä hienosta afrikkalaisravintolasta...
Seuraavina päivinä nähtävyyksiä kierrellessä aika moni takaisku ehti iskemään. Välillä ei osan ikä riittänyt, toisina oltiin liian pitkiä/lyhyitä, kerran jopa yks oli liian laiha. Ystävällistä porukkaa sai kiven alta hakea. Kotiinlähdön koittaessa vielä yritettiin penätä ylimäärästä maksua "varastetuista" pyyheliinoista. No HUH HUH.
Kiva reissu joka tapauksessa, kumminki suurin osa noista oli aika pikkujuttuja, kun lopulta joka tapauksessa päästiin kaikkialle mihin pitiki. Paitsi sinne ravintolaan ekana iltana. En kyllä silti ihan heti lähtis Afrikkaan uudestaan, sori ny vaan. Ens kerralla suuntaan mielummin vaikka sinne missä pippuri kasvaa, sano porukat mitä sano.
Mua muuten ärsyttää kun ihmiset näitä blogeja alottaessaan selittelee et "En ois kyl ikinä uskonu et mul on blogi!!" tai "Nyt on kyl maailma mullistunu, mul on blogi!". Herätkää, te ite sen teitte, älkää selitelkö vaan seiskää tekojenne takana.Joten sen kummempia selittelemättä: Mul on blogi. Ja sillä sipuli.Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!Pikkuneiti kuittaa.
