16. huhtikuuta 2009

Elämän suuria kysymyksiä

Oon tässä mahtavan mielenkiintoisen elämäni lomassa seurannu lehden mielipidepalstan kirjotuksia. Viimeaikoina on puhuttanu paljon kaikennäköset lahja-asiat. Varsinki häälahjat ja rahalahjat.
M
un mielestä oli melko mielenkiintosta kun joku kirjotti että on törkeetä kuinka naimisiin menevät jättää johonki kauppaan tai vaikka nykyaikana nettiin lahjalistan. Että on kuulemma tosi törkeetä, pilaa koko lahjan antamisen idean jos ilmottaa mitä haluaa lahjaks. Anteeks ny vaan, mutta eihän se edes oo sitä varten. Se on sitä varten että jos joku ei jostain syystä keksikää että mitä veis, ni voi viedä vaikka niitä astioita mitä listassa on lueteltu. Siis eihän kukaan halua miljoonaa erilaista kuppia ja kippoa kaikissa sateenkaaren väreissä. Se on se lahjalistan idea. Tietty jos joku laittaa siihen että haluan sen ja sen kristallikruunun ni ollaan vähän väärillä vesillä.
Toinen mistä on väitelty on rahalahjat. Että kun aikuinen ihminen kirjottaa kutsukorttiin että ei kukkia eikä lahjoja, mutta halutessasi voit kartoittaa matkakassaani tilinumeroon se ja se. Että tulee sellanen kerjäläisolo. Eiköhän se oo jokasen oma asia, mutta kyllä mä ainakin mieltäisin tyhmäks laittaa mummon tilille viiskymppiä rahaa. Nuoremmalle ihmiselle voi viedä, siis just vaikka vanhemmat voi antaa, mutta kaverille tai sisarukselle ei kiitos. Tulis mulle ainaki köyhä olo.
Tein muuten tässä persoonallisuustestin. Oon näköjään ulospäinsuuntautunu ja lämmin. Että silleen.

http://www.yoppu.com/person/a75820

30. maaliskuuta 2009

#@!%#@! ja muita retoriikan parhaita

Mikä siinä on että kaikki kiroilee niin hirveesti? Siis jos joka toinen tai kolmas sana on kirosana ni ei hyvin mee. Enkä siis tarkota etteikö sais kiroilla, iteki tulee joskus harrastettua ku oikein pännii, mut kun kirosanoja käytetää nii hyvässä ja huonossa, eikä voi tajuta et koska vaa vitsailee ja koska pännii...
V***u sitä ja v***u tätä ja v***u viel totaki. Jotai rajaa kiitos! Ei jaksais aina kuunnella ku veet lentää missä ikinä sitä kulkeekaa. Joskus ois kiva kuulla ku joku sanoo hyvän asian positiivisesti, niin ku vaiks että "Olipas tosi hyvä leffa" mieluummi ku et "Oli muuten v****n hyvä leffa".
Muutenki kaikki haukkumasanat ja -fraasit on nykyään ihan suoraan sanottuna idioottimaisen tyhmiä. Esimerkiks surullisen kuuluisa "mee v*****n". Jos vaikka mietittäis mistä me ollaan kaikki tultu?? Sama ku englannin "f**k you". Mitenkähän se on mahollista, kysynpähä vaan..? Tietenkää niitä ei enää kuulu ottaa kirjaimellisesti, ne on saanu ihan uuden käsitteen ihan niin ku vaikka hot dog. Ei kukaan enää luule että syödään kuumia koiria. Mutta tyhmältä se silti kuulostaa.
Sama on näitten nimittelysanojen kanssa. "V***n homo" ja "v***n horo" ja "v***n runkkari" ynnä muut lentelee ympäriinsä harva se päivä. Ja jotkut nimittelee kavereitaan ihan normistiki tollee, tyyliin et "Miten menee homo?" Anteeks nyt vaan mutta aika törkeetä, vaikkaki molempien mielest se olis ok. Sitä paitsi, mitä vikaa homoudessa on? Antaa niitten olla jos on, ei ne meiän muitten elämää kauheesti häiritse. Loukkaavaa homoja kohtaa käyttää homoa haukkumanimenä.
Eli eiks voitais kaikki alkaa kuunteleen oikeesti miten puhutaan? Mullaki oli yks vaihe et kiroilin tosi paljon, mut aloin kiinnittää siihen huomioo ja sainki karsittuu puheitani. Ja en oo kyllä katunu sitä. Nyt ku kuulee ihmisten puhuvan ni se kuulostaa tosi rumalta...
Tästä teksistä tuli muuten tosi tekopyhä. Hups. No ei voi mitään... ;)

25. maaliskuuta 2009

Lumi teki enkelin eteiseen...

Joo joo, eihän näitä enää kukaan jaksa lukee, mutta kuitenkin. Tänne sato sitte tossa joku kakskytä senttiä lisää lunta ja pakkastaki. Voi piip piip piip piip piip. Mä en kestä. Teen vielä jotai radikaalia ellei se kevät kohta ala tulla. Ja mä en sit vastaa teoistani... Mutta eiköhän suurin osa oo mun kanssa samaa mieltä, että turha tätä on sen enempää jauhaa. Ärsyttää ihan tarpeeks muutenki.
Mutta siis aattelin kirjottaa koulusta ja sen masentavuudesta. On meinaan lievästi sanottuna potuttavaa kun ensin raataa sormet verille jonkun projektin kanssa, ja sit siitä saa kasin. Onhan kasi hyvä numero, normaalisti olisin ilonen, mutta nyt kun ihan oikeesti aattelin panostaa päättöarvosanoja silmällä pitäen ni sitte ope sanoki, että "Tää on kyllä loistava projekti, mutta siinä on liikaa asiaa. Oisit karsinu ne ylimääräset, asian vierestä kirjotetut tekstit ni ois ollu kymppi." Joo just nii varmaa. Se ope vaa sattuu vihaamaan mua koska se kerran kuuli ku puhuin mun tädistä jolla on sama etunimi ku sillä opettajalla, ja sit se luuli että haukun sitä selän takana. Ei se oikeuta kohteleen muita epäreilusti.
Sitä paitsi, vähänkö oon kateellinen niille jotka on syntyny loppuvuodesta. Meilläkin on yks ope joka olettaa älykkyyden määräytyvän iän mukaan. Sit kun oon kakskytkolme päivää vanhempi ku meiän luokan toisteks vanhin, ni se pitää mua idioottina koska se on fiksumpi ku mä. Vitsit ku toivon et oisin syntyny päivää aikasemmin ni voisin olla jo lukios ja ei tarttis ottaa paineita - sais olla rauhas tyhmä kun ois nii kakara.
En tiiä et onko vika vaa mussa vai meiän koulun opettajissa ku tuntuu et niistä kukaan ei arvosta mua. Okei, oon ehkä vähän tavis mutta mitä sitte. En ainakaa oo mikää snobipissis tai hiljanen etupulpetin hiirulainen. Oon vaa tällänen kertakaikkiaan normaali. Missä ei kyllä musta ainakaa oo mitää vikaa. Tai toisaalta, ehkä oon meiän koulun outolintu, jos kaikki muut onki normaalei ja mä oon joku ufo ja luulen olevani tavis. Okei nyt meni liian syvälliseks.
Sitä paitsi, miten luokitella normaali..? Koska kukaan ei oo samanlainen, ni mikä sit on normaalia?? Jos on normaalia olla erilainen ku muut, ni sithän me ollaa kaikki normaaleja. Että koko sana on ihan tyhmä, eihän siinä oo mitään järkee.
Koulut on muuten täynnä nii erilaisii tyyppejä, et sehän on oikee normaaliuden kehto. On gootteja ja pissiksiä ja emoja ja fruittareita ja hiirulaisia ja nörttejä ja hikkejä ja urheilijoita ja teinejä ja hoppareita ja muusikkoja ja taiteilijoita ja mitä vielä. Siis ihan kaikkee löytyy. Suurinta osaa mä en kyllä ees ymmärrä. Ehkä se johtuu mun rajottuneesta mielestä tai sit oon vaa muuten suppeekatseinen.
Mutta siis en esimerkiks ymmärrä et mitä siistii on olla kauhee teinixpissis?? Onks muka siistii polttaa nurkan takana ja haista röökille, ja juoda kännit joka viikonloppu ja kaatuu jonnekki ojanpohjalle?? Tai tulla joka aamu puol tuntii myöhässä ku pitää maalata naamaa?? Ööh, ei. Se on säälittävää. Anteeks nyt vaan. Enkä kyllä ymmärrä niitä wannabe-emottajiakaa. Ei tää maailma nyt niin kamala paikka oo et tarttis kerjätä huomioo esittämäl kauheen masentunutta. Kaikki vaa aattelee et ne on säälittäviä. Hymy pitää säälit loitolla.
Arvostan kyl sitä et ihmiset uskaltaa olla erilaisia. On kiva että kaikki ei pukeudu samalla tavalla, vaan kaikil on vähän oma tyyli. Mitä sitte jos joku tulee tuulipuvussa kouluun? Se on sen tyyli. Tai jos joku haluu panostaa kouluun koko elämänsä ni siitä vaan. EVVK. Mutta jos tarvii esittää muille jotain muuta ku on, ni sit ei mee hyvin. Jokanen vois kattoa peiliin ja miettiä millanen oikeesti on, ja olla rohkeesti sellanen. En tykkää ku porukka esittää jotain tosi kovaa vaikkei ne ookaa. Se on meinaan säälittävää.

16. maaliskuuta 2009

Kevät ja sen puute

"Kevät tuli, lumi suli, joki sanoo pulipuli..." Sanoiski.
Okei, taas vähän asiaa keväästä. Mutta kun tuli sellanen olo että jostain pitäis kirjottaa ja just nyt on ideat vähissä... Mutta siis, tänään oli taas mukavia kevään merkkejä ilmassa. Vaikkakin miinuksena auringon paistamattomuus. Mutta huomas että lumi oli taas sulamaan päin, jeejee!
Tää aika keväästä on kyllä melkei kaikkein ärsyttävintä kaikesta huolimatta. Koska nyt on sellasta likasta lunta ja loskaa maa täys, mistä pitäis päästä eroon ja äkkiä. Eli auringonpaistetta vaa kehii ja lumet pois. Mä kaipaan enemmän jopa kunnon "mutakelei" vaikkei niitä ookaa ku syksyllä. Mutta keväälläki on melkei, kaipaan sammakonkutua lampii ja västäräkin pomppiin meiän pihatielle. Ja ruskeita oravia.
On se kumminki niin että kevät tulee ja se on fakta. Piristää seki mieltä kummasti.
Ja vaikka lupasinki, etten kirjota enää sanaakaa urheilusta, ni enhän mä nyt voi sitä pitää. Meinaan Anssi Koivuranta otti sen cup-voiton, ja onneks voitti! Vaikka ämmämmät meniki penkin alle, ni tuli ny kummiski edes jotai ilon aihetta. Ja hymy saaki olla herkässä ny vaikka loppukevään.
Tosin Aino-Kaisa Saarisella oli vähän huonompi tuuri. Ku nyt nää loppukisat menny vähä heikosti tai jääny välii flunssan takia, ni taitaa hiihtokuningattarelta karata cup-voitto. Harmi sinänsä, ois sille suonu senkin voiton, mutta eiköhä sen ämmämmät sentää vähä pelasta. Eli ihan päinvastanen tilanne ku Anssilla.
Mutta nyt en sano sen enempää urheilusta, muuta kun että siistiä että Janne Ahonen palaa! Mäkihyppyki alkaa kiinnostaa taas ihan uudella tavalla. Au revoir! Kevät tulee!

11. maaliskuuta 2009

Pyssy vasten pyssyä, pum pum!

Miks, voi miks? Miks tää maailma on tällänen? Taas ammuskeltu koulussa, täl kertaa Saksassa. Siis mikä näitä nykyihmisiä vaivaa, mikä sen ampumisen idea ylipäätänsä on?? Ja varsinki koulussa. Koulu on aina ollu se turvallinen paikka, missä ei tarvitte pelätä mitää hulluja tai muita. Mitä ny joskus joku käsirysy on, mutta ei sen vakavampaa.
Maailma on menny liian pitkälle, ku pitää koulun oville laittaa metallinpaljastimet, niinku jenkeissä joissain kouluissa on. Silläkö ne hullut saadaa pois?? No ei. Tarvitaa jotai muuta, mutta tietäiski mitä. Ku puhutaan kaikenmaailman psykologeista sun muista, ni milläs ne muka ratkasee sellaset ongelmat. Aina voi esittää olevansa täysin terve, vaikka sisimmässä vihaa koko yhteiskuntaa yms. Ei oo mitään tapaa, ainakaa toistaseks, että saatais ne kaikki hullut varmasti pois täältä muiden joukosta...
Mitä niitten ampujien päässä ylipäätänsä liikkuu?? Vihaa yhteiskuntaa ja järjestelmää kohtaa?? Muuttais Afrikkaa, jos kerran nii pahasti mättää. Tai erakoks jonnekki vuorille. Kauheesti puhutaan nyt ku media tuo väkivaltaa nii esille, ja pikkulapsetki altistuu raa'alle "viihteelle". No missä vika?? Mun mielestä kukaan normaali ihminen ei ime vaikutteita väkivaltaviihteestä. Jos pikkulapset altistuu räiskintäelokuville, ni sillon on kyllä jossai muussa ku TV-yhtiössä vikaa. Oisko vanhemmissa?? Ja kuka niille lapsille niitä räiskintäpelejä ostaa? Vanhemmat!
Ja sitte vanhemmat haukkuu koko koulusysteemin ihan lyttyy, kun opettajat ei huolehdi niitten lapsista. Opettajatko ne nykyajan lapsia kasvattaa, häh?? Kun vaan heräis ihmiset tajuumaan, ettei kaikkee syytä voi vierittää toisten niskoille. Onhan se helppo haukkuu anonyymisti mielipidekirjotuksissa kaikenmaailman päättäjät lyttyyn ku ne ei tee asialle mitään. Mutta toisaalta, mitä ne tekis? Ei aseita voi kieltää, toiset ihmiset elää metsästämällä. Eikä se sitä rikollisuutta kumminkaa kitke, saa niitä pyssyjä laittomastiki varmaa aika helpolla. Ja jos pamauttelu kiellettäis ni kohtaha ne rupeis räjäytteleen kouluja. Tai jotai muuta. Kyllä ne on tarpeeks hulluja toteuttaakseen ideansa.
Mutta ny riitti, asiasta miljoonanteen. Miks piti tulla lisää lunta????? Mä odotin jo kesää.

6. maaliskuuta 2009

Kevättä rinnassa

Ai että ku ootan jo kesää. Auringonpaistetta, hiakkarantoja, palmupuita ja sillee. No ehkei ihan palmuja, mutta toivottavasti ainaki aurinkoa ja rantoja. Eipä sitä kesällä oikeestaa muuta tarttekaa. Tai no jäätelöä kyllä tarvii, mutta siinä se.
Mä oon tähän asti viettäny jokasesta kesästä viimesen viiden vuoden ajan kuukauden Italiassa. Mun iskänäidinkumminkaimankahvinkaatajankoiranulkoiluttajalla on siellä sellanen rantahuvila, johon me on päästy kuukaudeks lomaileen ku se on käyny jossai tiesmissäsiellämissäpippurikasvaa ja talo ois jääny tyhjilleen. Toisaalta korvaukseks meiän on aina pitäny siivota se sen jälkeen ku on oltu siellä. Ja siis sellanen kunnon perusteellinen siivous, moppaukset ja ikkunanpesut ja kaikki. On muuten karu lopetus lomalle.
Ei sillä, se on ihana paikka. Siitä on merinäköala, ja aurinko paistaa ihan koko päivän, ja ihan oma hiekkaranta. Täys unelma. Tosin siellä tuppaa tulemaan aika pitkäks, ku on puhelimen käyttökielto (seki on sen kumminkaiman joku sääntö, älkää vaa kysykö miks...). Netti siellä onneks on mun pelastuksena. Voitteko kuvitella mitää ihanampaa ku köllötellä rantatuolissa ja chattailla kavereitten kanssa jotka on koto-Suomessa missä sataa kaatamalla... (ja minähän en ole yhtään vahingoniloinen ihminen...)
Mutta mutta, tänä kesänä me ei päästäkään sinne enää... Se kumminkaima on löytäny ittelleen jonku miehen ja ny se ei lähekään reissuun... Mikä on kyllä toisaalta ihan ymmärrettävää koska ne on mitä ilmeisimmin ollu miehenmetsästysreissuja joka tapauksessa. Mutta joo. Nyt mun elämän ainoo ilonlähde, joku millä oon voinu kehuskella tarpeen vaatiessa ja esittää rikasta snobikakaraa, on otettu pois. Ja pahimpana kaikesta, missä mä nyt esittelen täydellisen kaunista rusketustani??? Mä en tiedä miten mä selviän tästä. Tuntuu ku olisin vajonnu Mariaanien hautaan, tai mikä se ny ikinä onkaa...
Tästä ahdingostani mä heräsin tänä aamuna, ja unohdin sen samantien! Aurinko paisto ikkunasta, linnut laulo ja kaikki tuntu olevan just niinku pitääki. Tuli sellanen olo et ehkä Suomessa ei sittenkää aina sada, vaa kaunis kevät (tai sen alku) lupailee superhyperjättikaunista kesää. Nii että vois saada sen rusketuksen loihdittua täälläkin. Rusketus on oikeestaa ainoo sellanen turhamaisuus ku mulla on. Oon jotenki pakkomielteinen kauniista rusketuksesta. Mutta aineita en rupee käyttään vaikka maksettais!!
Mutta nyt jään odottelemaan sitä ikimuistosta kesää, et aurinko paistaa ja voin syödä jäätelöö rannalla kavereitten kanssa. Onha seki positiivista vaihtelua!! Ja keväthän on tunnetusti rakkauden aikaa, joten mieli pirteenä porskutellaan etiäpäin!!

4. maaliskuuta 2009

Miksmiks, narinari...

Tiättekö että mua rassaa sellaset turhasta valittavat tyypit. Sellasista ei koskaa ees huomaa, et valittaaks ne jostai oikeesta asiasta vai muuten vaa valittamisen vuoks. Valivali sitä ja valivali tätä, ja sit onki kaikki huonosti.
Meil on nyt ollu koulussa keskustelua siitä, ku siellä on jokunen tuoksuille allerginen opettaja tai jotai, ja ne oli sanonu et niitten mielestä koulussa ei sais käyttää mitää hajusteita. Ei sillä, en itekää oo mikää hajuvesien yms. suuri fani, mutta ne oli sitä mieltä et ei sais käyttää ees deodoranttia. Ja ne oli ihan tosissaa ajamassa tätä asiaa läpi.
Siis eihän siinä mitään, kyllä mä ymmärrän ettei oo kauheen mukavaa olla allerginen millekkää, saatikka sitte altistua allergiansa kohteelle jatkuvasti ja joka päivä. Mutta ei sekään kovin kohtuullista oo, et monen sadan pitää haista hielle yhden tai kahden takia. Sehän on vähän sama asia, ku se että koivun siitepölylle allerginen vaatis että kaikki maailman koivut kaadettais. Kohtuus sentään kaikessa.
Tiedän kyllä, että on tapauksia jotka lemahtaa kilometrin päähän hajuvedeltä, hiuslakalta sun muilta, mutta ne on loppujen lopuks aika harvassa. Opettajan pitäis ehkä vähän miettiä kannattaako ruveta ko. hommaan, jos tietää ettei siedä tuoksuja. Ei kai kukaan voi olettaa ettei koulussa, joka on täynnä teinejä, tuoksuis.
Ne opettajat oli kans sitä mieltä, et maailmasta pitäis poistaa kaikki tuoksut kokonaan. Ne kun ei voi kuulemma käydä ees kaupungilla kun siellä tulee aina vastaan joku itseään hehkeyttäny teini tai leidi. Ja kauppojen meikkiosastot on aina oviaukkojen edessä, ettei edes vaateosastolle pääse ilman kohtausta.
Mä oon kyllä henkilökohtasesti sitä mieltä, että puolet näistä ns. moderneista taudeista on liioteltuja. Jostain lehdestä luin että joku oli jollekin valon tai elektroniikan säteilylle allerginen ja se asu jossai korvessa. Huh huh. Uskon kyllä että niissä jutuissa on perää, mut sit on kans niitä jotka liiottelee sairauttaa näyttääkseen jotenki "paremmalta". Kysyn vaa et miten... Tai sit vaa löytääkseen uuden asian josta valittaa.
Jos lapsi kasvatetaan normaalissa ympäristössä ni siitä tulee todennäkösesti ihan terve. Mitä ny joku siitepöly yms. allergia voi puhjeta, mutta niille ei vaan voi mitään. Mutta sitte on niitä äitejä ja isiä jotka neuroottisesti pitää lapsensa puhtaana ja terveellisessä ympäristössä. Ei pölyhiukkasen pölyhiukkasta, ei hiekkalaatikkoleikkejä, lelut desinfioidaa joka ilta. Hanskojä käytetää jos pitää avata vieraan paikan ovi. Ei ihme jos sellasesta lapsesta tulee sairas. Lika on hyväks, eihä sitä millää voi elää steriilisti tässä nyky-yhteiskunnassa...
Mutta jo riitti paasaaminen, menee melkei valituksen puolelle. Ja mähän en koskaan valita mistään... ;)

2. maaliskuuta 2009

Ken on heistä kaikkein "kaunein"...

Nonii, ämmämmät ohi (nyyh!) mutta lupasin ittelleni etten enää kirjota sanaakaa urheilusta tähän blogiin. Katotaa ny kuin kaua tuo suurreelloinen lupaus kestää (tod. näk. EI kestä) mutta yritetää ny kumminki. Sen verran voin sanoo kyllä että mun sympatiat on Anssi Koivurannan puolella. Mutta ei siitä sen enempää.
Mutta nyt puhunki missikisoista. Mua meinaan ärsyttää suunnattomasti että niihin kisoihin pääsee vaa sellasia luurankoja. Esimerkiks, ny se voittaja, Essi Pöysti, ni sen painoindeksi on 18 jotain. Ja 20 on normaalipainon alaraja. Ja itse asiassa jokasen niitten painoindeksi oli 18 jotain. Sairasta.
Ei sillä, mun mielestä koko painoindeksi on ihan höpönpöppöä, mutta on siinäki sentää vähän perää. Ja se, että Suomen kauneimman pitää olla sairaalloisen laiha on Sairasta isolla ässällä. Mun mielestä missin pitäis olla sellanen edustava, kaunis nuori nainen, jolla on vähä älyä ja tajua maailmanmenosta. Eikä luule että Suomi itsenäisty vuonna 1952 ja oo varma ittestää väittäessää noi julkisesti (kuten eräs nimeltämainitsematon Miss Suomi Satu Tuomisto).
Nii, sen missin pitäis olla kaunis, ja vaikka vähän pullukkakin jos niin on ollakseen. Mutta ei, ne kaikki missifinalistit oli alipainosia mallin mitoissa olevia neitokaisia. Siis mallithan on toisinaan oikeesti jopa rumia. Mut sen missin pitäis olla sellanen edustava pala Suomea, ei sellanen joka lähtee tuulen mukana lentoon. Ja suoraan sanottuna osa niistä ei ollu lähelläkään mun käsitystä kauniista. Ei ne rumia ollu, mutta silti. Joku raja.
Ja vielä ihmetellään miks missikisat on menettäny suosiotaa. Jos on missi, ni sua ei enää arvosteta mallina vaikka niitähä ne kaikki missit on. Nyt ois aika noitten luukasojen väistyä ja antaa tilaa normaaleille, kauniille ihmisille jotka ymmärtää elämää. Että sillasta.

26. helmikuuta 2009

"Minä syön tuollaisia pikkutyttöjä iltapalaksi."

Sano Aino-Kaisa Saarinen kun kultaa voitti naisten MM-viestissä 2009. Naiset veti taas iha superhyvin, ja voitto tuli hianosti vaikkei nii ylivoimasesti ku ens alkuu aateltii. Mutta upeeta silti! Vaikka oli Riitta-Liisa pettynyt suoritukseensa, ni hymy irtos kyllä myöhemmin.
Mua vaa kävi sääliks se Norjan 19-vuotias ankkuri hyyty nii totaalisesti että. Kaikkensa anto eikä riittäny. Mutta onneks se on vielä nuori, aikaa vielä yli kymmenen vuotta olla huipulla. Niinku Anssi Koivurannallaki.
Tätä ilon päivää varjostaa siis valitettavasti Anssin kohtalo. Kuumetta ja siihe meniki sitte nää ämmämmät. Kai. Toivottavasti ei. Voi hemmetti ku pakko osua tälläseen väliin sairastelu. Mutta hurjat tsempit vielä päälle, miesten viesti huomena ja sitte vielä pitkät matkat viikonloppuna. Yhdistetyn sprintti vielä ja mäkihypyssäki suurmäki missä suamalaisten pitäis pärjätä.
Mutta ilosiin tunnelmiin lopettaakseni mainitaa vielä superyllätys Japani, joka otti hianosti kultaa yhdistetyn joukkuekisan. Vitsi jännäsin sitä ja pidin sille peukkuja, ihanaa et ne voitti, ettei aina vaa joku Norja. Juhuu!
Nyt on menny kyllä urheilun puolelle tää urheilusta kirjottaminen. Huh huh.
Nii ja vielä. Että kyllä se "Aikku" kuulemma ihan mansikkajugurttia ja kupin vihreetä teetä vetää iltapalaksi.


Suomen supernaiset ja Japanin supermiehet!!

25. helmikuuta 2009

Mitalisadetta

Aijjai ku oli hiano hiihtopäivä tänää!! Naisille kultaa ja miähilleki pronssia! Olin nii ärsyyntyny ku piti olla koulussa enkä nähny noita hianoja hiihtoja... No onneks teeveestä tulee uusinta illemmalla.
Mut ei elämä!! Luin just et Anssi Koivurannalle on iskeny flunssa! Voi että ku täytyy silleki käydä vaa jatkuvasti nii huono tuuri tuol ämmämmissä. Mutta onha se vielä nuori, ehtii vielä monta kertaa voittaa, onneks...
Ei muuta tällä erää.

22. helmikuuta 2009

Reilukerho ry.

Oli se aika epistä kattoo tota yhistetyn mäkeä perjantaina. Pistettii sitte se Koivuranta hyppäämään kyllä nii epäreiluun rakoon että huh huh. Ja spekulointiaha siitä riittää. Kostiks jury Suomelle siitä protestista? Mene ja tiedä, mutta ite en lähtis kyl ketään syytteleen. Tapahtunu mikä tapahtunu, harmittaa vaa Anssin puolesta.
Muuten kyllä hianosti menny noi Liberecin ämmämmät. Aino-Kaisa Saarinen on iha huippu, ja upeesti hiihti Heikkinenki sen pertsan. Ja noi yhdistelmähiihdot meni kokonaisuutena miähiltä hianosti. Että ei voi kyllä valittaa.
Se täytyy kyllä myöntää, että mäkihypystä mulla meni maku sillon ku Janne Ahonen lopetti. Ei sillä, hyppäähän ne muutki iha hyvin aina aika ajoin, mutta ei vaan oo oikeen kiinnostanu seurata sitäkää lajia enää, kyllä se Ahonen vaa oli se tähti vaikka vähä muuta yritettiinki väittää. Ja onha se taso kyllä laskenuki.
Mutta nyt täytyy viälä tsempata nää ämmämmät loppuu, toivottavasti nähää vieläki hianoja suomalaissuorituksia. Naishiihdossa niitä voi melkeenki odottaa, mieshiihossa toivoa ja yhistetyssä kertakaikkiaan vaa tsemppiä Anssille ja muille, että jaksaa painaa pettymyksistä huolimatta. Kyllä se elämä jotai antaa kun kerran ottaaki.
Näihin tunnelmiin, tsemppiä koko Suomen joukkueelle sinne Libereciin! Peukut pystyssä täällä istutaa teeveen eessä. Ja vaikka koulua onki, ni MP3 vaa mukaa tunnille ja radiota kehiin!

Mun urheiluidolit hiihdon puolelta, Anssi Koivuranta ja Aino-Kaisa Saarinen (jos siis joku ei vielä tienny ketä noissa kuvissa on...)
Nää on tehny hianoo ja pitkäjänteistä työtä päästäkseen huipulle. Ja saa kyllä nauttia nyt työnsä tuloksista!

16. helmikuuta 2009

Juhlaa juhlan perään...

Tässä mietin että mitä mä teen. Mun viimenenki Houkutus-kirja loppu just. Mun ainoo pakopaikka tästä suurenmoisesta elämästä viety. Mä en kestä. Nyyh.
Okei, ny loppu tää. Ehkä mä keksin jotain muuta kivaa. Vois vaikka karata jonnekki muualle. Vaikka suurenmoiseen Aku Ankan maailmaan jos ei muuta. Ei sillä että ne mun lempilukemistoa olis, vaikka oonki ne lukenu kaikki jo varmaan kymmenen kertaa läpi. Meillä on niitä hyllyssä kaikki jostai vuodesta 1960 ja si vielä kaikenmoiset albumit sun muut. Että niitähä riittää. Ja kun muuta tekemistä ei löydy ni sieltä aina tulee joku poimittua ja luettua sitä sitte.
Näistä viime viikon juhlallisuuksista mun piti kirjottaa. Kun oli penkkaria ja Wanhoja ja Alla hjärtans dagia... Meillä päin oli aika huonoja penkkariteemoja, sellaset perus "ABInat" alkaa jo pikkuhiljaa kyllästyttää. Et ens vuodeks jotain uutta, pliis!! (hei jos joku eksyy tänne jostai netin syövereistä ni kertokaa millasii teemoja teillä päin oli tänä vuonna...)
Nii ja sit aina ah, niin ihanat Wanhojen tanssit!! Aina nii ihana pukuloisto oli tänä vuonna vielä normaalii parempi, en vaa malta oottaa et ite pääsen tanssimaan... Ja si rummutteleen ympäri kouluu et sano wee, sano aa, sano än hoo aa, sano WANHA! Ai kun mulleki kelpais.
Ja abeilu tietty myös, mut jos ny noi Wanhat ensin alta pois ja sitte naamat kohti penkkareita.
Ystävänpäiväki tuli ja meni. Mä miellän ystävänpäivän parhaaks maholliseks syyks kertoo tunteistaa jollekulle ja lähettää kortteja ja rakkauskirjeitä tai miten vaan. Ystävänpäivä on silti kyl pariskuntien päivä, ei niinkää kavereita varten. Toki niitäki kannattaa muistaa, mut silti se on enempi sitä "I love you 4ever" -hömpötystä.
Mutta mitä me jurot suomalaiset tunteitamme paljastetaan, ei toki. Ystävänpäivä on päivä muitten joukossa, ehkä nuoret rakastavaiset menee leffaa tai ulos syömää tai viettää koti-illan ihan kahestaan. Mutta mun mielestä ystävänpäivä on se päivä, jollon kaikki ihastukset sun muut pitäis paljastaa. Ei oo parempaa päivää sille. Ja se on tietty miespuolisten henkilöiden hommaa se. Tytöt saa ootella jos jotain oottelemista on.
Mäki voin elää toivossa että ens vuonna olis jotai ohjelmaa ystävänpäiväks. Tosin tällä hetkellä ei kyllä tippaakaa haittaa vaikka ei oliskaa!!

13. helmikuuta 2009

Hellsinki

"Olen alien, täysin ulkopuolinen, olen turkulainen Helsingissä." lauleskellaan siinä yhes laulussa. Vaikken turkulainen ookaa, en asusta Åbossa, en tois enkä täl pual jokkeekaa, mut ulkopuoliseks tunsin oloni silti.
Oltiin siis meiän koulun oppilaskunnan kanssa Helsingissä tässä keskiviikkona. Ja kirjaimellisesti oli aika Hellsinki. Ensin meille lykättiin kouraan paperit, joissa oli epämääräsiä tehtäviä ja meiän piti juosta ympäri Hesaa ettimässä niihi vastauksia. Juostii Olympiastadionille ja sinne tuomiokirkolle ja suurlähetystöille. Piti ettii ravintola jossa sai poronkäristystä ja kauppa mis myytii Helsinki-tuotteita. Ja palkaks saatii "hyvä mieli". Just joo.
No tietenki si tän rumban jälkee päästii ostoksille, mitä oliki odotettu. Mutta kuinkas ollakaa, sieltä mitää löytyny. Kaupat ammotti tyhjyyttää ja jouduttii ravaamaa miljoona kilsaa et päästii niihi paikkoihi mitä haluttii.
Vaikkei meikäläinenkää mikää maalaisjuntti oo, että kaupungissa oon tottunu kulkemaa, ni Hesaan en kyllä iha hetkeen suuntaa. Jos ikinä. Sen verran oli neiti naatti ku sieltä kotio pääs. Vaikka kuin olis "suurkaupungin sykettä" (ei sillä et se mikää suurkaupunki olis jos vertaa tonne ulkomaihi mut Suomen suurin kummiski) ni kiitti vaa mut mä tyydyn vastedeski iha näihi kotinurkkien tarjontaa.

3. helmikuuta 2009

Houkutus, aaaahhhhhh!!

Okei, tiiän et tää on vähä tällästä turhaa weeänbee-hehkutusta, mut oikeesti lukekaa Houkutus-kirjat!!!! Mä oon NIIIIIIIIIIIN ihastunu niihi, ettei oo tosikaa...
Lisää Houkutus-kirjoja mulle ja sassiin! Ei muuta tällä erää. Kiitos ja kuulemiin!
P.S. LUKEKAA NE!!!!

1. helmikuuta 2009

Lapsiteinejä sun muuta

Yhteiskuntaopin opettaja vinkkas yhestä dokkarista. Se kerto lapsille suunnatusta mainonnasta. Löytyy Yle Areenasta 8. helmikuuta asti. Joo tiiän, kuulostaa tosi nörtiltä et menin si kattoon sen, mut oikeesti se oli tosi mielenkiintonen. Käykää kattomassa!!
Toi pistää oikeesti miettimään, et kuin pitkälle sitä ollaankaa täs maailmassa menty. Varhaisteini, "tween", joka on siis lapsuuden ja teiniyden välimaissa (eli siis niinku between chilhood and teenage, heh heh) oli ennen käsite noin 10-14 vuotiaista, nyt on jo siirrytty 6-14 vuotiaisiin. Miettikää ny, 6-vuotias varhaisteini. No huh huh.
Siinä dokkarissa oli kaikkee muutaki mielenkiintosta. Psykologit tutkii lapsia ja miten ne saatais kiusaamaan vanhempiaan kärttämällä kaikkee ihan turhaa niiltä koko ajan. Että lastenohjelmissa näytetään esimerkkii siitä, miten jankuttamalla saa tahtonsa läpi. Siitä vaan lapset, jankuttakaa nii kauan että saatte sen hianon Bratzin jonka hiukset kasvaa ja joka osaa laulaa "Maijall' oli karitsa".
Sit siinä mainittiin nää teini-idolit. Ja niitähä tää maailma pursuu. Hannah Montanat ja Jonas Brothersit sun muut. Ja pikkulapset haluu olla ku ne, eihän ne oo viälä aikuisia. Ja neljävuotiaat pukeutuu ku Hannah Montana ja meikkaa ja yrittää olla vanhempia ku ne onkaan. Koskakohan sen ikäset rupee polttaan ja juomaan? Seki on varmaan vaan ajan kysymys.

Mutta kattokaa ihmeessä se dokkari jos vähääkää kiinnostaa. Se on sen arvosta.
Pikkuneiti kuittaa.

28. tammikuuta 2009

Elämältä kaiken sain...

Elämältä kaiken sain jne... Mulle on iskeny noi Houkutus-kirjat tosi lujaa. Ensin ne kuulosti ihan surkeilta, mut mun kaveri sai mut houkuteltuu kattomaan sen leffan. No meikäläinenhän ihastu siihen ihan hulluna, ja ryntäsinki kauppaan ostamaan ne kaikki kirjat.
Ny oon päässy jo Epäilyksen puoleenväliin, ja palan koko ajan halusta lukea lisää. Huomenna tosin olis kokeita ja pari esseetäki pitäis saada valmiiks, mutta saa ny nähä. Voi olla et unohtuu vahingossa ne esseet ainaki...
Sen Uusikuun luin yhessä iltapäivässä/illassa. Tosin yö meni pitkäks mutta silti. Ja Houkutuskin todella tempas mukaansa vaikka tarinan jo tunsinkin. Ne kirjat on rehellisesti sanoen vieny mun sydämen. Kyllä mulleki kelpais tosi komee vampyyripoikaystävä. Olis se aika hianoo. Välillä ketuttaa nii vietävästi ku tajuaaki elävänsä täs todellisessa maailmassa kaikkine päätöksinee ja ongelminee.
Kai se elämä jotai antaaki ku kerran ottaa...

25. tammikuuta 2009

Risukasoja

Kaunis päivä tänään. Aurinko paistaa ja elämä hymyilee. Hymyiliski.
Se on kauheeta ku on sellasia angstipäiviä, kun kaikki menee huonosti ja mistään ei tuu mitään.
Oon kyllä sitä mieltä, et enimmäkseen se, et jonain päivänä kaikki menee huonosti, on tuolla korvien välissä. Kun joku ei onnistu, mieli on maassa koko loppupäivän ja sit mikään muukaan ei kiinnosta. Ja sitten on angst.
Tosin ei sille mitään ite voi, jos ei huvita ni si ei huvita. Jos ei kiinnosta ni si ei kiinnosta. Nii se maailma makaa. Paistaa se päivä joskus risukasaanki, vaikkei sitä ehkä ihan heti uskoiskaa.
Tää muuten oikeesti piristää päivää tää kirjottaminen!

18. tammikuuta 2009

Olen suomalainen!

Kävin Afrikassa joululomalla. Egypti oli upee paikka, tosi kaunis. Kaipaan sinne uudestaan.
Mietin vaan, että afrikkalaiset (tai egyptiläiset, miten vaan) ei ollu kauheen innolla ottamassa meitä suomalaisia vastaan. Ensin lentoasemalla laukut oli kadonnu johonki, onneks muutaman tunnin jankuttamisen jälkeen saatiin ne vihdoin. Lentoasema ei tosin pahoitellu mokaansa lainkaan.
Sitten kun vihdoin päästiin hotellille, meille ilmotettiin että osa varatuista huoneista oli jo annetty pois, kun meitä ei ollu näkyny eikä kuulunu. Paha vaan, että kellään ei sattunu oleen hotellin numeroa kännykässä ylhäällä, eikä meitä päästetty asemallakaa soittamaan sen matkalaukkuepisodin takia. No sitten pienen souvaamisen jälkeen saatiin kaikille huoneet ja jokainen pääsi vaihtamaan vaatteet illan ravintolareissua varten.
No tää ravintolareissu se vasta farssi oliki. Käytiin varmaan miljoonassa ravintolassa ennen ku "täytettiin pukukoodi". Ilmeisesti se oli joku juhla-/konferenssiviikonloppu ja piti olla hienot vaatteet. Ja meidän vaatteet ei sitten ollu. No sitten ku vihdoin löydettiin paikka johon päästiin ja mahduttiin, nii eikös tarjoilija ilmottanu että ruoka on loppu, toimituksissa ollu jotain vikaa. Ei kun ylös ja uutta etsimään. Päädyttiin sitten ihan vaan McDonald'siin sinä iltana, eikä muuten ihan vastannu mun käsitystä hienosta afrikkalaisravintolasta...
Seuraavina päivinä nähtävyyksiä kierrellessä aika moni takaisku ehti iskemään. Välillä ei osan ikä riittänyt, toisina oltiin liian pitkiä/lyhyitä, kerran jopa yks oli liian laiha. Ystävällistä porukkaa sai kiven alta hakea. Kotiinlähdön koittaessa vielä yritettiin penätä ylimäärästä maksua "varastetuista" pyyheliinoista. No HUH HUH.
Kiva reissu joka tapauksessa, kumminki suurin osa noista oli aika pikkujuttuja, kun lopulta joka tapauksessa päästiin kaikkialle mihin pitiki. Paitsi sinne ravintolaan ekana iltana. En kyllä silti ihan heti lähtis Afrikkaan uudestaan, sori ny vaan. Ens kerralla suuntaan mielummin vaikka sinne missä pippuri kasvaa, sano porukat mitä sano.

17. tammikuuta 2009

Siis omg mull on blogi!!!!

Mua muuten ärsyttää kun ihmiset näitä blogeja alottaessaan selittelee et "En ois kyl ikinä uskonu et mul on blogi!!" tai "Nyt on kyl maailma mullistunu, mul on blogi!". Herätkää, te ite sen teitte, älkää selitelkö vaan seiskää tekojenne takana.
Joten sen kummempia selittelemättä: Mul on blogi. Ja sillä sipuli.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!
Pikkuneiti kuittaa.