"Minä syön tuollaisia pikkutyttöjä iltapalaksi."

Sano Aino-Kaisa Saarinen kun kultaa voitti naisten MM-viestissä 2009. Naiset veti taas iha superhyvin, ja voitto tuli hianosti vaikkei nii ylivoimasesti ku ens alkuu aateltii. Mutta upeeta silti! Vaikka oli Riitta-Liisa pettynyt suoritukseensa, ni hymy irtos kyllä myöhemmin.
Mua vaa kävi sääliks se Norjan 19-vuotias ankkuri hyyty nii totaalisesti että. Kaikkensa anto eikä riittäny. Mutta onneks se on vielä nuori, aikaa vielä yli kymmenen vuotta olla huipulla. Niinku Anssi Koivurannallaki.
Tätä ilon päivää varjostaa siis valitettavasti Anssin kohtalo. Kuumetta ja siihe meniki sitte nää ämmämmät. Kai. Toivottavasti ei. Voi hemmetti ku pakko osua tälläseen väliin sairastelu. Mutta hurjat tsempit vielä päälle, miesten viesti huomena ja sitte vielä pitkät matkat viikonloppuna. Yhdistetyn sprintti vielä ja mäkihypyssäki suurmäki missä suamalaisten pitäis pärjätä.
Mutta ilosiin tunnelmiin lopettaakseni mainitaa vielä superyllätys Japani, joka otti hianosti kultaa yhdistetyn joukkuekisan. Vitsi jännäsin sitä ja pidin sille peukkuja, ihanaa et ne voitti, ettei aina vaa joku Norja. Juhuu!

Nyt on menny kyllä urheilun puolelle tää urheilusta kirjottaminen. Huh huh.

Nii ja vielä. Että kyllä se "Aikku" kuulemma ihan mansikkajugurttia ja kupin vihreetä teetä vetää iltapalaksi.

Suomen supernaiset ja Japanin supermiehet!!

Mitalisadetta

Aijjai ku oli hiano hiihtopäivä tänää!! Naisille kultaa ja miähilleki pronssia! Olin nii ärsyyntyny ku piti olla koulussa enkä nähny noita hianoja hiihtoja... No onneks teeveestä tulee uusinta illemmalla.
Mut ei elämä!! Luin just et Anssi Koivurannalle on iskeny flunssa! Voi että ku täytyy silleki käydä vaa jatkuvasti nii huono tuuri tuol ämmämmissä. Mutta onha se vielä nuori, ehtii vielä monta kertaa voittaa, onneks...
Ei muuta tällä erää.

Reilukerho ry.

Oli se aika epistä kattoo tota yhistetyn mäkeä perjantaina. Pistettii sitte se Koivuranta hyppäämään kyllä nii epäreiluun rakoon että huh huh. Ja spekulointiaha siitä riittää. Kostiks jury Suomelle siitä protestista? Mene ja tiedä, mutta ite en lähtis kyl ketään syytteleen. Tapahtunu mikä tapahtunu, harmittaa vaa Anssin puolesta.
Muuten kyllä hianosti menny noi Liberecin ämmämmät. Aino-Kaisa Saarinen on iha huippu, ja upeesti hiihti Heikkinenki sen pertsan. Ja noi yhdistelmähiihdot meni kokonaisuutena miähiltä hianosti. Että ei voi kyllä valittaa.
Se täytyy kyllä myöntää, että mäkihypystä mulla meni maku sillon ku Janne Ahonen lopetti. Ei sillä, hyppäähän ne muutki iha hyvin aina aika ajoin, mutta ei vaan oo oikeen kiinnostanu seurata sitäkää lajia enää, kyllä se Ahonen vaa oli se tähti vaikka vähä muuta yritettiinki väittää. Ja onha se taso kyllä laskenuki.
Mutta nyt täytyy viälä tsempata nää ämmämmät loppuu, toivottavasti nähää vieläki hianoja suomalaissuorituksia. Naishiihdossa niitä voi melkeenki odottaa, mieshiihossa toivoa ja yhistetyssä kertakaikkiaan vaa tsemppiä Anssille ja muille, että jaksaa painaa pettymyksistä huolimatta. Kyllä se elämä jotai antaa kun kerran ottaaki.
Näihin tunnelmiin, tsemppiä koko Suomen joukkueelle sinne Libereciin! Peukut pystyssä täällä istutaa teeveen eessä. Ja vaikka koulua onki, ni MP3 vaa mukaa tunnille ja radiota kehiin!

Mun urheiluidolit hiihdon puolelta, Anssi Koivuranta ja Aino-Kaisa Saarinen (jos siis joku ei vielä tienny ketä noissa kuvissa on...)

Nää on tehny hianoo ja pitkäjänteistä työtä päästäkseen huipulle. Ja saa kyllä nauttia nyt työnsä tuloksista!

Juhlaa juhlan perään...

Tässä mietin että mitä mä teen. Mun viimenenki Houkutus-kirja loppu just. Mun ainoo pakopaikka tästä suurenmoisesta elämästä viety. Mä en kestä. Nyyh.
Okei, ny loppu tää. Ehkä mä keksin jotain muuta kivaa. Vois vaikka karata jonnekki muualle. Vaikka suurenmoiseen Aku Ankan maailmaan jos ei muuta. Ei sillä että ne mun lempilukemistoa olis, vaikka oonki ne lukenu kaikki jo varmaan kymmenen kertaa läpi. Meillä on niitä hyllyssä kaikki jostai vuodesta 1960 ja si vielä kaikenmoiset albumit sun muut. Että niitähä riittää. Ja kun muuta tekemistä ei löydy ni sieltä aina tulee joku poimittua ja luettua sitä sitte.
Näistä viime viikon juhlallisuuksista mun piti kirjottaa. Kun oli penkkaria ja Wanhoja ja Alla hjärtans dagia... Meillä päin oli aika huonoja penkkariteemoja, sellaset perus "ABInat" alkaa jo pikkuhiljaa kyllästyttää. Et ens vuodeks jotain uutta, pliis!! (hei jos joku eksyy tänne jostai netin syövereistä ni kertokaa millasii teemoja teillä päin oli tänä vuonna...)
Nii ja sit aina ah, niin ihanat Wanhojen tanssit!! Aina nii ihana pukuloisto oli tänä vuonna vielä normaalii parempi, en vaa malta oottaa et ite pääsen tanssimaan... Ja si rummutteleen ympäri kouluu et sano wee, sano aa, sano än hoo aa, sano WANHA! Ai kun mulleki kelpais.
Ja abeilu tietty myös, mut jos ny noi Wanhat ensin alta pois ja sitte naamat kohti penkkareita.
Ystävänpäiväki tuli ja meni. Mä miellän ystävänpäivän parhaaks maholliseks syyks kertoo tunteistaa jollekulle ja lähettää kortteja ja rakkauskirjeitä tai miten vaan. Ystävänpäivä on silti kyl pariskuntien päivä, ei niinkää kavereita varten. Toki niitäki kannattaa muistaa, mut silti se on enempi sitä "I love you 4ever" -hömpötystä.
Mutta mitä me jurot suomalaiset tunteitamme paljastetaan, ei toki. Ystävänpäivä on päivä muitten joukossa, ehkä nuoret rakastavaiset menee leffaa tai ulos syömää tai viettää koti-illan ihan kahestaan. Mutta mun mielestä ystävänpäivä on se päivä, jollon kaikki ihastukset sun muut pitäis paljastaa. Ei oo parempaa päivää sille. Ja se on tietty miespuolisten henkilöiden hommaa se. Tytöt saa ootella jos jotain oottelemista on.
Mäki voin elää toivossa että ens vuonna olis jotai ohjelmaa ystävänpäiväks. Tosin tällä hetkellä ei kyllä tippaakaa haittaa vaikka ei oliskaa!!

Hellsinki

"Olen alien, täysin ulkopuolinen, olen turkulainen Helsingissä." lauleskellaan siinä yhes laulussa. Vaikken turkulainen ookaa, en asusta Åbossa, en tois enkä täl pual jokkeekaa, mut ulkopuoliseks tunsin oloni silti.
Oltiin siis meiän koulun oppilaskunnan kanssa Helsingissä tässä keskiviikkona. Ja kirjaimellisesti oli aika Hellsinki. Ensin meille lykättiin kouraan paperit, joissa oli epämääräsiä tehtäviä ja meiän piti juosta ympäri Hesaa ettimässä niihi vastauksia. Juostii Olympiastadionille ja sinne tuomiokirkolle ja suurlähetystöille. Piti ettii ravintola jossa sai poronkäristystä ja kauppa mis myytii Helsinki-tuotteita. Ja palkaks saatii "hyvä mieli". Just joo.
No tietenki si tän rumban jälkee päästii ostoksille, mitä oliki odotettu. Mutta kuinkas ollakaa, sieltä mitää löytyny. Kaupat ammotti tyhjyyttää ja jouduttii ravaamaa miljoona kilsaa et päästii niihi paikkoihi mitä haluttii.
Vaikkei meikäläinenkää mikää maalaisjuntti oo, että kaupungissa oon tottunu kulkemaa, ni Hesaan en kyllä iha hetkeen suuntaa. Jos ikinä. Sen verran oli neiti naatti ku sieltä kotio pääs. Vaikka kuin olis "suurkaupungin sykettä" (ei sillä et se mikää suurkaupunki olis jos vertaa tonne ulkomaihi mut Suomen suurin kummiski) ni kiitti vaa mut mä tyydyn vastedeski iha näihi kotinurkkien tarjontaa.

Houkutus, aaaahhhhhh!!

Okei, tiiän et tää on vähä tällästä turhaa weeänbee-hehkutusta, mut oikeesti lukekaa Houkutus-kirjat!!!! Mä oon NIIIIIIIIIIIN ihastunu niihi, ettei oo tosikaa...
Lisää Houkutus-kirjoja mulle ja sassiin! Ei muuta tällä erää. Kiitos ja kuulemiin!
P.S. LUKEKAA NE!!!!

Lapsiteinejä sun muuta

Yhteiskuntaopin opettaja vinkkas yhestä dokkarista. Se kerto lapsille suunnatusta mainonnasta. Löytyy Yle Areenasta 8. helmikuuta asti. Joo tiiän, kuulostaa tosi nörtiltä et menin si kattoon sen, mut oikeesti se oli tosi mielenkiintonen. Käykää kattomassa!!
Toi pistää oikeesti miettimään, et kuin pitkälle sitä ollaankaa täs maailmassa menty. Varhaisteini, "tween", joka on siis lapsuuden ja teiniyden välimaissa (eli siis niinku between chilhood and teenage, heh heh) oli ennen käsite noin 10-14 vuotiaista, nyt on jo siirrytty 6-14 vuotiaisiin. Miettikää ny, 6-vuotias varhaisteini. No huh huh.
Siinä dokkarissa oli kaikkee muutaki mielenkiintosta. Psykologit tutkii lapsia ja miten ne saatais kiusaamaan vanhempiaan kärttämällä kaikkee ihan turhaa niiltä koko ajan. Että lastenohjelmissa näytetään esimerkkii siitä, miten jankuttamalla saa tahtonsa läpi. Siitä vaan lapset, jankuttakaa nii kauan että saatte sen hianon Bratzin jonka hiukset kasvaa ja joka osaa laulaa "Maijall' oli karitsa".
Sit siinä mainittiin nää teini-idolit. Ja niitähä tää maailma pursuu. Hannah Montanat ja Jonas Brothersit sun muut. Ja pikkulapset haluu olla ku ne, eihän ne oo viälä aikuisia. Ja neljävuotiaat pukeutuu ku Hannah Montana ja meikkaa ja yrittää olla vanhempia ku ne onkaan. Koskakohan sen ikäset rupee polttaan ja juomaan? Seki on varmaan vaan ajan kysymys.
Mutta kattokaa ihmeessä se dokkari jos vähääkää kiinnostaa. Se on sen arvosta.
Pikkuneiti kuittaa.