Kevättä rinnassa

Ai että ku ootan jo kesää. Auringonpaistetta, hiakkarantoja, palmupuita ja sillee. No ehkei ihan palmuja, mutta toivottavasti ainaki aurinkoa ja rantoja. Eipä sitä kesällä oikeestaa muuta tarttekaa. Tai no jäätelöä kyllä tarvii, mutta siinä se.
Mä oon tähän asti viettäny jokasesta kesästä viimesen viiden vuoden ajan kuukauden Italiassa. Mun iskänäidinkumminkaimankahvinkaatajankoiranulkoiluttajalla on siellä sellanen rantahuvila, johon me on päästy kuukaudeks lomaileen ku se on käyny jossai tiesmissäsiellämissäpippurikasvaa ja talo ois jääny tyhjilleen. Toisaalta korvaukseks meiän on aina pitäny siivota se sen jälkeen ku on oltu siellä. Ja siis sellanen kunnon perusteellinen siivous, moppaukset ja ikkunanpesut ja kaikki. On muuten karu lopetus lomalle.
Ei sillä, se on ihana paikka. Siitä on merinäköala, ja aurinko paistaa ihan koko päivän, ja ihan oma hiekkaranta. Täys unelma. Tosin siellä tuppaa tulemaan aika pitkäks, ku on puhelimen käyttökielto (seki on sen kumminkaiman joku sääntö, älkää vaa kysykö miks...). Netti siellä onneks on mun pelastuksena. Voitteko kuvitella mitää ihanampaa ku köllötellä rantatuolissa ja chattailla kavereitten kanssa jotka on koto-Suomessa missä sataa kaatamalla... (ja minähän en ole yhtään vahingoniloinen ihminen...)
Mutta mutta, tänä kesänä me ei päästäkään sinne enää... Se kumminkaima on löytäny ittelleen jonku miehen ja ny se ei lähekään reissuun... Mikä on kyllä toisaalta ihan ymmärrettävää koska ne on mitä ilmeisimmin ollu miehenmetsästysreissuja joka tapauksessa. Mutta joo. Nyt mun elämän ainoo ilonlähde, joku millä oon voinu kehuskella tarpeen vaatiessa ja esittää rikasta snobikakaraa, on otettu pois. Ja pahimpana kaikesta, missä mä nyt esittelen täydellisen kaunista rusketustani??? Mä en tiedä miten mä selviän tästä. Tuntuu ku olisin vajonnu Mariaanien hautaan, tai mikä se ny ikinä onkaa...
Tästä ahdingostani mä heräsin tänä aamuna, ja unohdin sen samantien! Aurinko paisto ikkunasta, linnut laulo ja kaikki tuntu olevan just niinku pitääki. Tuli sellanen olo et ehkä Suomessa ei sittenkää aina sada, vaa kaunis kevät (tai sen alku) lupailee superhyperjättikaunista kesää. Nii että vois saada sen rusketuksen loihdittua täälläkin. Rusketus on oikeestaa ainoo sellanen turhamaisuus ku mulla on. Oon jotenki pakkomielteinen kauniista rusketuksesta. Mutta aineita en rupee käyttään vaikka maksettais!!
Mutta nyt jään odottelemaan sitä ikimuistosta kesää, et aurinko paistaa ja voin syödä jäätelöö rannalla kavereitten kanssa. Onha seki positiivista vaihtelua!! Ja keväthän on tunnetusti rakkauden aikaa, joten mieli pirteenä porskutellaan etiäpäin!!