Kevät ja sen puute

"Kevät tuli, lumi suli, joki sanoo pulipuli..." Sanoiski.
Okei, taas vähän asiaa keväästä. Mutta kun tuli sellanen olo että jostain pitäis kirjottaa ja just nyt on ideat vähissä... Mutta siis, tänään oli taas mukavia kevään merkkejä ilmassa. Vaikkakin miinuksena auringon paistamattomuus. Mutta huomas että lumi oli taas sulamaan päin, jeejee!
Tää aika keväästä on kyllä melkei kaikkein ärsyttävintä kaikesta huolimatta. Koska nyt on sellasta likasta lunta ja loskaa maa täys, mistä pitäis päästä eroon ja äkkiä. Eli auringonpaistetta vaa kehii ja lumet pois. Mä kaipaan enemmän jopa kunnon "mutakelei" vaikkei niitä ookaa ku syksyllä. Mutta keväälläki on melkei, kaipaan sammakonkutua lampii ja västäräkin pomppiin meiän pihatielle. Ja ruskeita oravia.
On se kumminki niin että kevät tulee ja se on fakta. Piristää seki mieltä kummasti.
Ja vaikka lupasinki, etten kirjota enää sanaakaa urheilusta, ni enhän mä nyt voi sitä pitää. Meinaan Anssi Koivuranta otti sen cup-voiton, ja onneks voitti! Vaikka ämmämmät meniki penkin alle, ni tuli ny kummiski edes jotai ilon aihetta. Ja hymy saaki olla herkässä ny vaikka loppukevään.
Tosin Aino-Kaisa Saarisella oli vähän huonompi tuuri. Ku nyt nää loppukisat menny vähä heikosti tai jääny välii flunssan takia, ni taitaa hiihtokuningattarelta karata cup-voitto. Harmi sinänsä, ois sille suonu senkin voiton, mutta eiköhä sen ämmämmät sentää vähä pelasta. Eli ihan päinvastanen tilanne ku Anssilla.
Mutta nyt en sano sen enempää urheilusta, muuta kun että siistiä että Janne Ahonen palaa! Mäkihyppyki alkaa kiinnostaa taas ihan uudella tavalla. Au revoir! Kevät tulee!